Auschwitz - aivan liian kaunis

"Those who do not remember the past are condemned to repeat it" - George Santayana

Heippa taas!

Syy sille miksi valitsin Puolasta kohteekseni maan vanhan pääkaupungin, Krakovan, oli täysin, koska halusin päästä käymään Auschwitzin keskitysleirillä. Halusin päästä kokemaan paikan tunnelmaa ja näkemään millaisissa oloissa ihmiset joutuivat elämänsä päättämään. Olen aiheen parissa sen verran opiskellut elämäni aikana, että halusin kokea aiheen pohjalta jotain hieman konkreettisempaa kuin vain kirjojen sivut ja jopa aikalaisten omat tarinat.

Ymmärrän täysin miksi osa ei missään nimessä halua paikassa käydä, esim. oma äitini, mutta minulle se on aina ollut paikka johon haluan ehdottomasti mennä, eikä se todellakaan pettymys ollut! En oikein tiedä mitä oletin paikalta, mutta Auschwitz ei ollut mitään mitä oletin. Otin siis opastetun kierroksen, jossa minut haettiin aamulla hostelliltani ja iltapäivällä palautettiin samaan paikkaan. Vierailimme ensin Auschwitz l - leirissä eli siinä ns. alkuperäisessä leirissä ja se paikka veti todella sanattomaksi. Tämän efektin sai aikaan yksinkertaisesti paikan kauneus... Kauniita punaisia tiilirakennuksia koristeellisine pihalamppuineen ja suloisine numerokyltteineen, kauniiden hiekkateiden varsilla keskellä kirkkaan vihreitä hyvin hoidettuja nurmikkoalueita ja kaiken kruunaa vielä upeat sireenipensaat ovien molemmin puolin täydessä kukassa tuoden huumaavan tuoksunsa nenään.

Ja kaikki tämä oli niin väärin! Se teki alueesta vieläkin karmivamman! Tämä kaikki yhdistettynä paikan tunnelmaan, joka huokui hartautta, surua, tuskaa ja aivan omanlaistaan nöyryyttä. Ihmiset välttelivät katseita ja suunsa avaamista viimeiseen asti. Sisätiloissa tuntui epäkunnioittavalta puhua, saatikka sitten valokuvata ja siksi oma kuvailuni rajoittui aikalailla ulkotiloihin.

Tällä paikalla teloitettiin Auschwitzin alkuaikoina vankeja ennen kuin keksittiin kaasukammiot ja sen tehokkuus. Paikalle tuodaan edelleen joka ikinen päivä kymmenittäin kynttilöitä ja ruusuja, sillä tämä on koko alueen yksi ainoista konkreettisista paikoista, jonne vierailijat pääsevät, joissa on todistettu, että ihmisiä tapettiin.

En osaa sanoa Auschwitz l - leiristä tuon enempää, joten annoin kuvien puhua puolestaan. Sen voin vielä sanoa, että yhden rakennuksen huoneellinen naisten lettejä, ja siis valehtelematta huoneellinen, oli hetki jossa oikeasti mietin itkisinkö vai oksentaisinko...

Tämän alkuperäisen leirin jälkeen siirryimme kyydillämme sinne varmasti kaikkien tuntemalle Auschwitz - Birkenau - leirille. Koska natsit ehtivät tuhota suurimman osan tästä tuhoamisleiristä ennen kuin Neuvostoliitto saapui paikalle, ei tällä leirillä ollut esimerkiksi juurikaan mitään sisätiloja kierrettävä, vaan lähinnä keskityimme kuuntelemaan oppaamme tarinoita paikasta ja saimme käyttää mielikuvitustamme kaiken kuvitelluun.

Sanoisin jopa, että tämä paikka ei ollut läheskään niin vaikuttava, kuin l - leiri, mutta tässäkin paikassa oli oma tunnelmansa ja sielläkin tuskan tunsi lähellä. Tämä paikka olikin enemmänkin vain muistomerkki kaikessa aavemaisessa avaruudessaan kaukaisine rakennuksineen ja räjähdyskuoppineen.

Tällaisissa kopperoissa kuljetettiin jopa 80 juutalaista Birknaun tuhomisleirille päivittäin...

Tässä kaikki mitä on jäljellä parhaiten säilyneestä kaasukammiosta, tosin l - leirin puolella oli nähtävissä koko leirin ensimmäinen kaasukammio, johon mahtui vain murto-osa siitä väenmäärästä mitä kuvankin yksilöön aikoinaan tungettiin.

Kaikin puolin todella pysäyttävä kokemus, mutta en kadu, että näinkin rankan paikan ja päivän matkallani elin. Nyt ymmärrän opiskelemaani asiaa aivan erilailla ja uskon tämän päivän jättäneen jälkensä minuun melko pysyvästi!

Terkuin A