Viiden tähden hostelli

Moikka! Tämän syksyn olenkin sitten roomatar! Haave oli aina, että jonain päivänä olisin pariisitar, mutta ikävä kyllä ranskankielen taitoni ei tähän vielä riittänyt, joten joudun "tyytymään" roomattaren titteliini. Ei sillä, että italianikaan alkeita parempi olisi, mutta siellä pystyn opiskelemaan englanniksi eli täten Rooma valikoitui opiskelijavaihtokohteekseni.  Olin päättänyt jo ennen kuin pääsin yliopistoon, että vaihtoon lähden, mutta tosiaan haave oli aina Pariisi. Mutta tajuttuani, että sinne ei pääse ellei ranska luonnistu todella hyvin, aloin miettimään uutta vaihtoehtoa syksylleni 2018. Halusin ehdottomasti isoon kaupunkiin, sillä tunnen sen verta hyvin itseni, että tiedän tarvitsevani ison kaupungin, josta elämä ei kesken lopu tai tylsistyn saman tien. Ausseissa asuttuani huomasin, että miljoonakaupugin syke sopii minulle paremmin kuin hyvin. Joten aloin pyörittelemään Euroopan isoimpia kaupunkeja mielessäni, sillä perusteella, että missä selviää englann

Moikka! Vietin talven 2015-16 Australiassa au pairina ja sen kuuden kuukauden aikana ehdin myös käydä Aussien ulkopuolella kuten Uudessa-Seelannissa ja Indonesian saarella, Balilla. Uudesta-Seelannista olen jo kertonut, joten nyt kerron Balista. Juuri kun pääsin sanomasta, ettei Aasia ole minua varten, niin tulen tänne kehumaan Balia... Mutta tämä todistaa väitteeni, että jos vain antaa tilaisuuden, niin osaa Aasiakin rakastuttaa! Olin siis Balilla maaliskuussa 2016 ja vietimme siellä noin 10 päivää. Tästä ajasta osan olimme Kuta Beachilla tanssimassa läpi yöt ja viimeiset viisi päivää meidän oli tarkoitus viettää upealla paratiisi rannalla Balanga Beachillä, mutta jo kahden yön jälkeen palasimme Kutalle. Tähän yksinkertainen syy oli, että siellä oli upea ranta, mutta siihen se sitten jäikin. Siellä ei siis ollut mitään muuta kuin me, lehmät, siat ja meidän hostellimme. Muutama surffari oli paikalle eksynyt ja auringonlaskun aikaan ranta täyttyi hääpareista, jotka ottivat h

Heippa! Eli Kambodzasta ja Angkor Watin temppeleiltä jatkoin jatkaani lentäen Laosiin ja Luang Prabangiin. Olisin hirveästi halunnut ottaa bussin Siem Reapista Luang Prabangiin, mutta minulla ei yksinkertaisesti riittänyt siihen aika ja jouduin tyytymään Laosin ihailuun ilmasta.  Lisäksi olin varautunut, että viisumin hankinta on helpompaa kentältä ja koska jatkoin matkaani yksin ja halusin byrokratian menevän mahdollisimman helposti. Mutta onnekseni Laos viettää tänä vuonna "Visit Laos"-vuotta ja tämän kunniaksi he antoivat Pohjoismaille viisumivapauden vuodeksi 2018. Eli jos Laosiin halajaa niin vielä 4 ja puolen kuukauden ajan sinne pääsee ilman viisumia Suomen passilla. Onneksi Laos oli upea myös ilmasta, niin ei lentäminen harmittanut aivan yhtä paljoa! Mutta itse Laosista muutama sananen. Reittini kulki siis Luang Prabangin suloisesta Unescon maailmanperintö kohteen tittelinkin omaavasta kaupungista Vang Viengiin, joka suurin juttu oli joessa tuba

Kaupunki, joka kelluu veden päällä Usein tulee tokaistua, että poikkeanpa Tukholmassa. Aika arkista, mutta ei kuitenkaan, sillä Tukholmaa pidetään ansaitusti yhtenä maailman kauneimpana kaupunkina. Se sijoittuu 14 saarelle, joita yhdistää 40 siltaa. Vain kaupungin pohjoisosa on mantereella.                   Luonnon kauneuden lisäksi Tukholma viehättää monella muullakin tavoin. Siellä on                   upeita rakennuksia, museoita, ravintoloita ja muuta mielenkiintoista nähtävää. Tutkalinkin                   tällä kertaa kaupunkia erilaisin silmin ja yllätyin. Kaupunki on todella kaunis, etenkin                   näin kesällä. Tukholmasta löytyy tietenkin myös ihastuttava vanhakaupunki, jossa sijaitsee esimerkiksi kuninkaanlinna.                     Välimatkat nähtävyyksien välillä eivät ole kohtuuttoman pitkiä, joten kaupunkiin voi tutustua kävellen, pyörällä tai vaikkapa erilaisten turistibussien kyydistä käsin.             Päivä, jolloin kierte

Jatkoimme matkaa Vietnamin puolelta Kambodzaan ja Sihanoukvilleen. Teimme tämän siirtymän bussilla ja kaikki onnistui suhteellisen hyvin, jos ei lasketa sitä faktaa, että meillä oli 5 tunnin matka edessä ja vanimme oli aivan ylibuukattu eli istuimme ilman ilmastointia sylikkäin koko matkan. Lisäksi koska Kambodzaan tarvitsee viisumin, istuimme rajatarkastuksessa reilun tunnin, mutta emme itse edes nähneet koko rajavartioistoa. Jouduimme antamaan passimme ja noin 30 dollaria rahaa kuskillemme, joka kävi ostamassa kaikille viisumit. Kuulostaa siis juuri niin hämärältä kun se oikeasti olikin, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa kuskiimme. Erityisen pelottavaa oli, että itseasiassa kun matkasimme rajalle, passi eivät olleet vanissamme kuskilla, vaan menivät edeltä skootterilla toisen kuskin kanssa... Mutta kaikki sujui hyvin ja Kambodzan viisumi koristaa passiani seuraavat viisi vuotta. Mutta itse Kambodzasta; maa oli erittäin kallis Aasian maaksi, illallinen 10