Viimeiset hetket ennen kotia Laosissa

Heippa!

Eli Kambodzasta ja Angkor Watin temppeleiltä jatkoin jatkaani lentäen Laosiin ja Luang Prabangiin. Olisin hirveästi halunnut ottaa bussin Siem Reapista Luang Prabangiin, mutta minulla ei yksinkertaisesti riittänyt siihen aika ja jouduin tyytymään Laosin ihailuun ilmasta. 

Lisäksi olin varautunut, että viisumin hankinta on helpompaa kentältä ja koska jatkoin matkaani yksin ja halusin byrokratian menevän mahdollisimman helposti. Mutta onnekseni Laos viettää tänä vuonna "Visit Laos"-vuotta ja tämän kunniaksi he antoivat Pohjoismaille viisumivapauden vuodeksi 2018. Eli jos Laosiin halajaa niin vielä 4 ja puolen kuukauden ajan sinne pääsee ilman viisumia Suomen passilla.

Onneksi Laos oli upea myös ilmasta, niin ei lentäminen harmittanut aivan yhtä paljoa!

Mutta itse Laosista muutama sananen. Reittini kulki siis Luang Prabangin suloisesta Unescon maailmanperintö kohteen tittelinkin omaavasta kaupungista Vang Viengiin, joka suurin juttu oli joessa tubailu eli isoilla renkailla kelluminen pitkin jokea. Tästä pahamaisesta kylä pahasesta jatkoin vielä maan pääkaupunkiin Vientianeen, johon jotenkin tykästyin kamalasti. Sieltä pääsinkin vihdoin lentämään Bangkokin lentokentällä vietetyn yön jälkeen kotiin ja Suomeen ja kuukauden reppureissuni oli vihdoin ohi!

Luang Prabang oli todella suloinen ja arkkitehtuuriltaan kovin eurooppalainen. Kaupungissa olisi pyörinyt melkeinpä kellon ympäri sen pienestä koosta huolimatta, mutta itselläni pyörähti käyntiin viimeiset päivät reissussa ja matkaseuranikin lähti eri suuntaan, joten olin henkisesti todella poikki ja tyydyin lähinnä vain istuskelemaan kahviloissa ja ravintoloissa, sekä kuromaan univelkaani! Mutta tämä kohde on aivan ehdoton jos Laosiin päätyy lähtemään! Ylivoimaisesti suloisin ja viihtyisin kylä missä olen Aasiassa ollut! Luang Pragangin lähellä sijaitsee myös kuvankauniit vesiputoukset, mutta itse en sinne asti jaksanut lähteä, vaan tyydyin vain ihailemaan hostellihuonekaverieni kuvia paikasta.

Alla kuvani Luang Prabangista, sen kaduista ja temppeleistä puutarhoineen:

Vang Vieng taas oli todella hassu paikka, sillä etukäteen olin kuullut millainen bilehelvetti ja kuoleman loukku koko paikka on. Tubailu kylän poikki menevässä joessa ympäripäissään piti olla paikan koukku, mutta minulle aukeni vain todella hiljainen ja hieman jopa kuollut kylä, jossa koko jokea ei edes nähnyt rakennusten takia. Tähän syyksi googlasin, että kylän melkein jokainen baari oli joutunut lopettamaan ja tubailua oli jouduttu rajulla kädellä rajoittamaan, sillä kuolleisuusluku oli noussut aivan liian korkealle. En siis itse halunnut mennä yksinäni kellumaan kyseiseen jokeen, joten otin vain rauhallisesti ja kiertelin ympäri ämpäri.

Täällä minulta varastettiin myös loput käteiset brittiläisen hostellihuonekaverini toimesta. Mutta olen silti tyytyväinen, että tämäkin paikka nyt nähty ja koettu ja taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampana, eikä varmasti ikinä enää luoteta mukaviin tuntemattomiin, jonka kanssa viettää koko päivän. Silti he voivat viedä kaiken käteisen...

Alla siis ainut kuvani kyseisestä kylästä. Siellä ei ollut paljoakaan kuvattaa, joten siksi laiha saldo. Oli kuitenkin yksi fiiliskuva kadulta napattava ja siinä näkyy myös taustalla upeat vuoret joiden juuressa Vang Vieng sijaitsi!

Koko reissuni viimeinen kohde olikin sittenVientiane ja tähän paikkaan tykästyin todella paljon. Paino sanalla tykästyin, en siis rakastunut. Omaan makuuni aivan liian hiljainen kaupunki, kun en kolmen tunnin kävelyllä keskustassa törmännyt edes kouralliseen ihmisiä. Mutta kaunis kaupunki se silti oli ja koti-ikäväänkin sain helpotusta, kun menin syömään skandinaaviseen leipomoon!

Täälläkin, koko Aasian tapaan, oli paljon hyvin hoidettuja temppelialueita ja hyvin samantapainen linna kuin Vietnamissa. Rakastuin myös hieman paikalliseen Riemukaareen, joka sijaitsi aivan keskustan ulkopuolella, mutta oli kaikin puolin suloinen keskellä suihkulähteitä ja vilkaan tien keskelle rakennettua promenadia. Kuvailin myös muita tuntemattomaksi jääneitä kohteita, koska englanninkielen taito ei taaskaan paikallisilla riittänyt niitä minulle avaamaan.

Kaikin puolin kuitenkin kiva päätös matkalle, jonka jälkeen Aasiaan ei tarvitse aivan heti palata! Komppaan täysin kaupungin titteliä maailman rennoimpana pääkaupunkina. Täällä sai luvan kanssa laahustaa ilman päämäärää ja istustella suihkulähteellä juuri niin kauan kuin mieli teki!

Lopun kuvasaldo Vietiainesta:

En edes enää muista oliko tämä presidentin- vai kuninkaan- vai ties minkä sulttaaninlinna,  mutta hyvin saman tapainen kuin Saigonissa!

Kummallinen, autio aukio, jonka reunalla sijaitsi pohjoismaalainen leipomoni!

Jos oikein ymmärsin tämä pytinki oli kaupungintalo!

Jonkin vanhan temppelin muistomerkki, jos taas oikein tajusin puoliksi laosin ja puoliksi englanninkielisestä selostuksesta jonka sain paikalliselta

Tämän tien varrella sijaisti "Riemukaari"

Kaiken kaikkiaan Aasia ei ehkä loppujen lopuksi ole paikka minulle... Näin 8/11 Kaakkois-Aasian valtiota läpi käyneenä voin jo mielestäni näin sanoa, mutta kyllä eurooppalainen kulttuuri ja esimerkiksi arkkitehtuuri iskee enemmän. Aasiassa tietenkin omat hyvät puolensa, mutta päällimäisenä mielessä on kuitenkin roskan määrä ja yleinen likaisuus, sekä tekemisen puute, jota ei esimerkiksi Wienissä, Pariisissa tai Barcelonassa tule. Niissä riittää aine tekemistä ja näkemistä, mutta Aasiassa tätä tekemistä ja näkemistä ei ole samalla tavalla. Rantakohteissa aktiviteetti on ranta ja aurinko ja kaupunkikohteissa yksi kaksi temppeliä ja paikallinen ruoka. Ruuasta en välitä, joten vaihtoehdot jäävät kovin minimiin. 

Silti suosittelen näitäkin neljää maata, sillä jokainen avarsi omalla tavallaan ja kyllä taisin rakastua Filppiineihin oikein kunnolla eli nämäkin maat osaavat viedä sydämen, jos vain sen heille suo!

-A