Yllättävän kallis Kambotza

Jatkoimme matkaa Vietnamin puolelta Kambodzaan ja Sihanoukvilleen. Teimme tämän siirtymän bussilla ja kaikki onnistui suhteellisen hyvin, jos ei lasketa sitä faktaa, että meillä oli 5 tunnin matka edessä ja vanimme oli aivan ylibuukattu eli istuimme ilman ilmastointia sylikkäin koko matkan. Lisäksi koska Kambodzaan tarvitsee viisumin, istuimme rajatarkastuksessa reilun tunnin, mutta emme itse edes nähneet koko rajavartioistoa. Jouduimme antamaan passimme ja noin 30 dollaria rahaa kuskillemme, joka kävi ostamassa kaikille viisumit. Kuulostaa siis juuri niin hämärältä kun se oikeasti olikin, mutta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin luottaa kuskiimme. Erityisen pelottavaa oli, että itseasiassa kun matkasimme rajalle, passi eivät olleet vanissamme kuskilla, vaan menivät edeltä skootterilla toisen kuskin kanssa... Mutta kaikki sujui hyvin ja Kambodzan viisumi koristaa passiani seuraavat viisi vuotta.

Mutta itse Kambodzasta; maa oli erittäin kallis Aasian maaksi, illallinen 10 dollaria, ja meitä ei suosinut saat, joten se hieman latisti tunnelmaa. Tosin oma vika, miksi lähteä Aasian juuri kun sadekausi on alkamaisillaan. Kambodzassa siis pystyi maksamaan kaiken täysin USA:n dollareilla ja vaihtorahat sai sitten sekasin heidän rahallaan ja jenkkien rahalla. Tämä oli sinänsä sekavaa, mutta dollari oli silti helpompi ymmärtää kuin heidän omat latinkinsa! Dollarien ansioista myös huomasi paremmin, miten hintavaa maassa oli ja esimerkiksi kun menimme Angkor Watin temppeleille, maksoimme yli 40 dollaria sisäänpääsymaksua.... Tämä oli siis aivan järkyttävää ryöstöä, sillä olimme varanneet etukäteen hostellitamme kyydin ja oppaan, eikä kukaan sanonut, että tähän päälle pitää maksaa vielä yli 40 dollarin pääsylippu...

Eli Angkor Watista ei jäänyt kovin lämpimät muistot; liikaa turisteja ja emme nähneet auringonnousua pilvien läpi. En silti kadu, että sinne menimme, jokaisen pitäisi paikka nähdä, jos Kambodzaan eksyy! Mutta Siem Reap, kaupunki jonka kyljessä temppelit sijaitsevat, oli ihanan eläväinen, vaikka rajautuikin aikalailla yhteen baarikatuun. Olimme myös huomaamattamme varanneet huoneen partyhostellista, joten elämää riitti sielläkin, tosin se ei meitä haitannut!

Mutta hyppäsin ajassa edelle, sillä Siem Reap oli viimeinen kohteemme ja sitä ennen ehdimme käydä Sihanoukvillessä ja pääkaupungissa; Phnom Penhissä, molemmissa pari päivää. Sihanoukvillestä minulla on jäänyt täysin kuvat ottamatta, sillä kaupungissa ei ollut oikein mitään kuvattavaa, mutta Kambodzan lippu- kuva on hotellimme terassilta. Meillä oli siis todella kiva hotelli aivan rannalla ja aivan pääkadun tuntumassa. Tämä kohde olikin meidän rentoutumiskohde, jossa vain nukuttiin pitkään ja oltiin, sillä kuukaudessa tällaisen matkan teko on yllättävän rankkaa. Ikinä ei ole missään paria päivää pidempää ja jokainen matkustus oli 5-6 tuntia.

Sihanoukville oli myös siitä todella mielenkiintoinen paikka, että sähköt menivät parin tunnin välein ja vesikin loppui vähitään kerran päivässä. Tälle saimme selityksen, että kiinalaisten tultua muut turistit katosivat ja heidän oma bisneksensä vei kaiken sähkön ja veden ja elannon paikallisilta. Eli kuulemma helmikuussa monia tuhansia kiinalaisia oli ilmestynyt kaupunkiin ja kaikki länsimaalaiset katosivat. Tämä kuulostaa edelleenkin todella absurdilta, mutta tämän kyllä myös näki katukuvasta erittäin selkeästi. Todella monet paikat olivat lopettaneet ja muutenkin kaikkialla oli melko autiota. Suosittelenkin paikkaa kaikille jo senkin takia, että paikalliset pystyisivat elättämään itsensä ja turistit löytäisivät takaisin! Paikka kun elää täysin turismista ja vielä uutena vuotena oli todella suosittu nuorten reppureissaajien keskuudessa!

Kokemukset pääkaupungista sen sijaan olivat hyvin samalaiset kuin kaikki muutkin Aasian suurkaupungit. Kaikkialla oli länsimaalaiset pilvenpiirtäjät sekoittuneet perinteiseen aasialaiseen kulttuuriin ja paikka ei jäänyt mitenkään mieleen. Kävimme upeassa puistossa ja ihailimme temppeleitä, mutta muuten kovin mitään sanomaton. Vietimmekin siis paljon aikaa hotellimme katolla uima-altaan parissa, josta alla oleva kuvakin on otettu.

Ehkä Kambodza, eikä Vietnamkaan ollut aivan minua varten, mutta monta kokemusta rikkaampana en silti kadu ja voin sanoa nähneeni ja tehneeni!

Pidemmittä puheitta tässä kuva saldoni Kambodzasta:

Fiilistelykuvia Phnom Penhistä:

Siem Reapin nähtävyys eli Pub Street ja hostellimmekin kertoo, mikä tässä kylä pahasessa oli ideana!

Menimme siis näkemään Angkor Watin temppeleille auringonnousua, mutta eipä sellainen paksun pilviverhon takaa näkynyt... Mutta voinpahan sanoa nähneeni paikan, jossa kuvattu Tomb Raider elokuvaa!

Alueella on siis tuhansia temppeleita ja yllä se tunnetuin ja alla sen sisältä ja muita alueen temppeleitä, jotka eivät ole läheskään yhtä hyvässä kunnossa kuin tuo tunnetuin.

Törmäsimme myös apinoihin!

 

Tässä siis Kambodza minun silmineni ja tästä jatkoinkin matkaani yksin, ystäväni lähdettyä Thaimaaseen ja minun mentyä Laosiin. Olen jo aikasemmin ollut reppureissulla Thaimaassa, joten en halunnut sinne palata, vaan nähdä jotain uutta, jopa sillä uhalla, että joudun olemaan yksin! 

Laosista siis lisää seuraavaksi!

-A