Viikonloppu Toscanassa

Castelli di Verrazzano

Nyt on sitten nähty kuvankaunista Toscanaa taas oikein olan takaa kun lähdimme yliopistoni vaihtarijärjestön kanssa viikonlopuksi kiertelemään Sienaa, Firenzeä ja Pisaa! Firenzessä olinkin ollut nelisen vuotta sitten, mutta kaupunki on onneksi niin upea, että siellä pystyy vierailemaan useamminkin. Lisäksi vietimme mitä henkeäsalpaavissa maisemissa viininmaisteluiltaa matkalla Sienasta Firenzeen. Tästä kokemuksesta nousikin aivan ylivoimainen suosikki tällä reissulla.

Upea Sienan skyline

Aloitetaan syvempi katsaus kronologisessa järjestyksessä eli Sienasta. Sinne siis suuntasimme aamuvarhain Roomasta ja paikan päällä meitä odotti paikallisen yliopiston vaihtarijärjestö valmiina pitämään meille hieman kävelykierrosta historiallisessa Sienassa. Koska meille ei jäänyt vapaa-aikaa kaupunkiin, jäi kosketukseni Sienaan jotenkin todella pintapuoliseksi. Nätti, vanha kaupunkihan se on, mutta sen enempää en oikein saanut irti... Mutta kuulin myös, että Sienassa riittää hyvin yksi päivä, eli ehkä sinne ei tarvitse enää palata. Tärkeimmät tuli kuitenkin nähtyä!

Alla muutama kuva kauniista ja yllättävän pienestä (vain 50 000 virallista asukasta ja toiset 50 000 epävirallista asukasta) Sienasta. Ikävä kyllä en osaa sanoa paikasta oikein sen enempää. Kävelimme ohitse ikonisen Sienan skylinen, jossa siinsi Torre del Mangia, kohti upeaa katedraalia ja sieltä historialliselle aukealle, Sienan sykkivälle sydämelle, Piazza del Campolle. Täältä lähdimme picnicin kautta kohti viininmaisteluamme Toscanan maaseudulle. Huomaa siis, että oli kiireinen päivä!

Suoraa vastapäätä katedraalia oleva rakennus tuo aukealle mahtavan kontrastin!

Kuulimme paljon Sienan maanalaisesta ja muinaisesta vesijärjestelmästä, joka edelleen tänäkin päivänä tuo veden jokaiseen kaupungin suihkulähteeseen. Kuvassa tämän järjestelmän päälahde!

Saavuimme juuri auringon laskun aikaan henkeäsalpaavalle Castelli di Verrazzon viinitilalle, joka on rakennettu yli 1000 vuotta sitten ja on edelleen täysin perheyritys ja paikkan omistava 94 vuotias rouva asuu edelleen päärakennuksessa siskonsa, 96v, ja poikansa perheen kanssa. Mekin saimme kunnian tavata perheen, joka toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi. Tilalla on 52 hektaaria maata ja sitä viljelee monta perhettä täysin orgaanisesti! Tällä tilalla panostetaan laatuun, ei määrään ja sen kyllä huomasi. Saimme pienen kierroksen jälkeen istua pöytään, jossa meitä odotti neljä erilaista punaviiniä ja yksi jälkiruokaviini kera ison lautasellisen sormiruokaa, joka oli myöskin 90% tuotettu tilalla!

Täytyy sanoa, että yksi kaunein paikka, jossa olen koskaan ollut ja suosittelen paikkaa 110% kaikille! Viinitila sijaitsee siis Sienan ja Firenzen välissä, kauniilla Toscanan maaseudulla ja on jokaisen serpenttiinitiellä ajetun kilometrin arvoinen! Parasta punaviiniä, jota olen koskaan juonut!

Tässä ikuistettuna pienen pieni pala tätä ihanuutta ja tässä myös linkki viinitilan sivuille, jos tätä kautta edes joku löytäisi tämän upean paikan:
https://www.verrazzano.com/en/

Castelli di Verrazzanon jälkeen ajoimme vielä noin tunnin Firenzeen ja hostellillemme, josta lähdimme vielä hieman haistelemaan Toscanan pääkaupungin ilmaa ja pääsin neljän vuoden jälkeen toteamaan, että edelleenkin Firenzessä porukka pakkautuu pikkuruisiin baareihin siten, että suurin osa porukasta jää pienelle kujalle baarin eteen seisomaan... Sanoisin, että kun ulkona on +11, tuollainen seisoskelu ulkona läpi yön on hullun hommaa! Mutta öisessä Firenzessä hyvää oli turistien puute! Taisinkin tokaista, että täällä syksy vienyt jo turistit, mutta voi että kuinka väärässä olinkaan!

Seuraavana aamuna lähdimmekin sitten paikallisen vaihtarijärjestön kanssa kaupunkikierrokselle ja näimme taas kaikki tärkeimmät Firenzen nähtävyys alkupisteenä Firenzen Duomo ja loppupisteenä Palazzo Pitti. Väliin mahtui kronologisessä järjestyksessä, joka näkyy kuvistanikin aika hyvin, Palazzo Vecchio ja Loggia dei Lanzi, Basilica di Santa Croce ja sieltä Ponte Vecchio. Eli kirkkoja, palatseja, siltoja ja museoita, niistä se Firenze on tehty!

Olen sellainen fiilistelijämatkustelija. Eli harvoin menen sisälle mihinkään nähtävyyksiin, vaan "tyydyn" fiilistelemää kaupunkia harhailemalla vain ympäriinsä ja istuskelemalla imemässä kaiken itseeni! Sienassa meillä ei ollut siihen mahdollisuutta, mutta onneksi Firenzessä meillä oli rutkasti aikaa ja ehdin tekemään loppu päivän juurikin fiilistelyä! Ja tällä kertaa oikein sydämeni kyllyydestä, sillä Firenze on juuri oikea paikka sellaiselle tavalle matkustaa. Haastankin kaikki vain pysähtymään hetkeksi paikoilleen tarkkailmaan ympäristöään ja täten huomaamaan asioita, joiden ohi olisi muuten juossut pää kolmantena jalkana matkalla seuraavaan museoon.

Alla kuvasaldoni Firenzestä:

 

Vangitsin fiilistelyhetkeni Ponte Vecchiolta, jossa ihailin vain suloisia Firenzen taloja ihmisten kiitäessä ympärillä paikasta toiseen!

Viimeisenä päivänä ajoimme Firenzestä Pisaan ihailemaan sen nähtävyyksiä. Totuushan on, että Pisassa ei ole juurikaan muuta nähtävää kuin torni ja sen ympäristö, mutta kyllä silti sen hassun hauskan kaltevan tornin näkeminen oli omalla bucket listallani! Mutta kuten Sienassa, myös Pisassa yksi päivä on aivan riittävästi!

Täällä taas meitä kierrätti ympäri kaupunkia paikallisen vaihtarijärjestön ihmiset ja meille kerrottiin niin kaikista Piazza dei Miracolin rakennuksista kuin Tuttomondon seinästä ja Pisan yliopiston rakennuksista todella paljon! Olin jokaisessa kohteessamme yhtä hämmentynyt miten paljon meille osattiin kertoa kaupungeista. Ei Suomessa ihmiset osaisi kertoa niin hyvin ja tarkasti omasta kotikaupungistaan, mutta ehkä Italiassa oman kaupungin tuntemus on enemmän kunnia-asia kuin Suomessa.

Kaikin puolin sympaattinen kylähän se oli ja täälläkin pääsimme fiilistelemään rutkan vapaa-ajan puolesta! Mutta kuten yleensä Italiassa niin täälläkin meni kyllä aikataulut taas niin päin mäntyä ja ehdimme kaksi tuntia liikaa vain makaaman nurmikolla Pisa Baptisteryn edessä aurinkoa ottaen. Eli vinkki vitonen, jos matkustat italialaisen kanssa älä odota heidän olevan ajallaan yhtään missään, vaikka he itse olisivat ajan asettaneet! Näin suomalaisena tämä käytös oli aivan uskomatonta, mutta näemmä maassa maan tavalla... Onneksi seura odotellessa oli hyvää ja aurinko lämmitti mukavasti!

Tässä vielä kuvani Pisasta:

 

Vaihtarijärjestömme lippu liehumassa 

Tänä viikonloppuna viiletän vielä kerran lokakuun puolella ympäri Italiaa ja tällä kertaa matkaamme vielä pohjoisemmaksi kuin kertaakaan aikasemmin! Ja tämän reissun jälkeen poistunkin hetkeksi Italian rajojen sisältä kohti Itä-Eurooppa!

-A