Napolilainen pizza ja Pompeiin rauniot

Heissan!

Nyt päästäänkin syksyisen opiskelijavaihtoni viimeiseen reissuun, jonka tein joulukuun alkupuolella ja tällä kertaa pysyttelin Italian rajojen sisällä, vaikka suuntana olikin etelä. Reissumme sijoittui siis Napoliin, jonne menimme yhdeksi yöksi ja seuraavan päivän vietimme Pompeiin raunioissa.

Ennen Italiaan lähtöäni en tiennyt Napolista muuta, kuin että siellä oleva pizza on erilaista kuin muualla Italiassa, ja että se sijaitsi melko etelässä, ainakin verrattuna esim. Milanoon. Kun pääsin Italiaan asti, muuttui käsitykseni Napolista erittäin radikaalisti. Sain ylipäätänsä kuulla, että Etelä-Italia on köyhää ja täten esimerkiksi vaarallisempaa aluetta kuin pohjoinen. Kuulin myös, että Rooma on sekoitus etelää ja pohjoista, ja että vaikka pääkaupungissa on omat vaaransa, niin Napoli on todellakin kaupunki, jossa ei pimeän tullen kannata liikkua, ainakaan yksinään näin vaaleana tyttönä. Minulle siis suoraan kerrottiin, että Napoli on vaarallinen ja hämärä kaupunki, johon verrattuna Rooman pölyiset, graffiitteja täynnä olevat rakennukset ovat erittäin puhtaita ja hyvin pidettyjä.

Minun kohdallani kaikki tämä vain vahvisti halua päästä itse todistamaan kaupunki ja edelleenkin ajatus napolilaisesta pizzasta houkutteli, sillä normaali italialainen pizza tuppasi olemaan hieman pettymys oikeastaan joka kerta. Lisäksi Pompeii on ollut bucket listallani jo alakoulusta asti, joten päätin yhdistää nämä paikat toisiinsa!

Alla kuvani Napolista:

Sen vain sanon, että maine piti paikkaansa ja heti kun astuimme ulos juna-asemalta huomasimme sen. Kävelimme todella hämäriä kujia pitkin hostellillemme ja mietimme, että mihinkä olemme taas itsemme oikein pistäneet. Loppujen lopuksi kuitenkin aivan ydinkeskusta oli oikein mukava ja jotenkin todella palermomainen, eli siis Etelä-Italia oli vahvasti läsnä myös Napolissa. Kaupungin ydin oli siis näkemisen arvoinen, mutta seuraavalla kerralla, jos sinne päin eksyn, otan metron juna-asemalta keskustaan, enkä lähde enää harhailemaan yksinäni laitakaupungille!

Minulla oli Pompeiia kohtaan todella suuret odotukset ja jälleen kerran pääsin todistamaan, että tämä on aina huono asia. Kuvittelin jonkun sadunhohtoisen kylän, jossa makaisi pitkin poikin laavan alle hautautuneita ruumiita ja tuntuisi kuin aika olisi pysähtynyt siihen hetkeen kun Vesuvius sylkäisi sisuksensa pihalle. Olin todella väärässä.

Otimme Pompeiin porteilta oppaan, sillä olimme kuulleet, että ilman opasta isolla alueella olisi todella eksyksissä. Hintaa oppaalle taisi kertyä noin 20 € ja kierros kesti noin kaksi tuntia. Mutta ellei oppaan hauskoja tarinoita alueesta lasketa, oli kierros aika turha. Olisin keksinyt sille 20 € parempaakin tekemistä, sillä alueelle sisäänpääsy ei tähän kuulunut. Olisimme muiden oppaiden vanavedessä löytäneet kaikki näkemisen arvoiset alueet, sillä kierrokset pyörivät loppujen lopuksi erittäin pienellä alueella ja netistä googlettamalla olisimme saaneet enemmän tietoa meitä kiinnostavista faktoista, kuten itse tulivuorenpurkauksesta. Kaiken kaikkiaan siis opastus ei liittynyt mitenkään tähän tapahtumaan, vaan kertoi "vain" kylän historiasta ja elämästä siellä ylipäätään.

Alla Pompeiin kuvani:

Taustalla siintää Vesuviuksen rinteet!

Myös paikan "ruumiit", joista yksi näkyy yllä olevassa kuvassa, olivat hyvin erilaisia kuin olin käsittänyt. Alueella oli näitä niin kutsuttuja ruumita yhteensä vain muutama ja nekin olivat siis patsaita, joita oli tehty tuhkaan painautuneiden ruumiiden jälkien perusteella. Yhtäkään ruumista ei siis ole säilynyt, vain painaumat ja näistä on tehty sitten patsaita... Voin sanoa, että olin todella pettynyt, sillä alakoulusta asti olen ajatellut, että siellä todella makaisi pitkin poikin näitä kivettyneitä ruumita, eikä että ne olisivat patsaita, joita vielä pidetään omassa karsinassaan kaltereiden takana, keskellä saviruukuja... 

Olin myös jostain syystä siinä uskossa, että kaupunkiin olisi vyörynyt laavaa roppakaupalla, mutta kuulemma kaupunki peittyikin vain tuhkaan, ja että ihmiset kuolivat putoaviin kiviin tai suurinosa nälkään kodeissaan, heidän talojen hautauduttua tuhkan alle. Ajattelinkin heti alueelle tultuani, että huhhuh Vesuvius on kyllä kaukana, miten laava on muka tänne asti vyörynyt? Mutta aika pian onneksi/pettymyksekseni sain vastauksen ajatuksilleni.

Loppujen lopuksi opastus ei siis juuri kertonut itse purkauksesta ja mitä sen aikana tapahtui, vaan kierros oli "vain" kierros muinaisesta kaupungista, joka on säilyt todella hyvin nykypäivään saakka. Kaiken kaikkiaan alue oli "vain normaali" rauniokaupunki antiikin ajalta. Nykyään siis melko väritön, mauton, hajuton paikka, jolla traaginen historia, mutta jota ei ehkä ole osattu käyttää hyväkseen opastuksessa tai muutenkaan paikan päällä Pompeiin myymisessä. Mainonnassa kyllä sitten senkin edestä!

 Petyin, mutta silti olin aikas onnellinen, että vihdoin näin paikan ja täten sain raksia bucket listalta taas yhden jutun!

Seuraavaksi kerronkin sitten yhdistelmän muutaman vuoden takaisesta reppureissustani Thaimaassa ja meidän jouluisesta perhematkastamme Hua Hiniin, josta äitini ehtikin jo yhtä puolta hieman raottamaan. Äitini hoitaa myös Bangkokin esittelyn ja minä "tyydyn" kertomaan omia kokemuksiani Thaimaan rannoista, sillä niitä olen nyt jo aika monta ehtinyt kiertämään näillä kahdella reissullani kyseiseen maahan!

-A