Vaijeriliukua ja rantoja Costa Ricassa

Hei taas!

Tällä kertaa hypätään suoraan reppureissuni seuraavaan maahan, eli Costa Ricaan, joka pitää jälleen sisällään kolme kohdetta, joista yksi oli valtion pääkaupunki, yksi surffikohde ja yksi sademetsäkohde. Joten luvassa on kolme hyvin erilaista matkatarinaa! :)

Aloitimme siis matkamme Bocas del Torolta etsimällä netistä paikallinen matkatoimisto, joka veisi meidät saaristosta aina Costa Rican pääkaupunkiin San Joseen asti, sillä Selina ei tarjonnut rajan yli meneviä kuljetuksia. Lyhyen googlettelun sekä pankkikortin tietojen syöttämisen jälkeen matkamme jatkui seuraavana päivänä venematkalla takaisin mantereelle, jossa hyppäsimme minibussin, joka vei meidät Panaman ja Costa Rican rajalle. Siellä kävelimme ensin Panaman rajan kautta hakemaan maasta poistumis-leimat ja sen jälkeen kävelimme joen yli Costa Rican rajalle, jossa meiltä ei katsottu muuta kuin passit, lyötiin leimat ja toivotettiin tervetulleeksi maahan. Eli vaikka meitä alkuun pelotetiin, että pitää olla vakuutustodistukset, koronarokotuspassit ja lentoliput pois Väli-Amerikasta yms., niin ei meiltä mitään näistä rajalla pyydetty, vaan juuri ja juuri vilkaistiin passeja. Costa Ricalla taitaakin olla sen verta suuri tarve turistien rahoille koronan jäljiltä, että he eivät paljoa nirsoile maahantulijoiden suhteen. Tai näin meille ainakin kerrottiin.

Tämän jälkeen hyppäsimme uuteen minibussiin, joka vei meidät Puerto Viejo de Talamancaan lounaalle, joka kuului kuljetuksen hintaan. Tästä alla muutama kuva:

Ruokapaikkanamme toimi yksi paikallisista rantahotelleista ja sen ravintolaa kiersi "vallihauta" täynnä ihkaoikeita kilpikonnia! :) Loput kuvat Puerto Viejosta onkin sitten hotellin rannasta sekä itse hotellin ravintolasta ja pihasta!

Nopean lounastauon jälkeen jatkoimme matkaa kohti San Josea, Costa Rican pääkaupunkia, jossa viivyimme parin yön verran ja joka ei millään mittapuulla ole paikka, jota suosittelisin. Olimmekin tästä kyllä tietoisia, mutta Panamasta tullessa San Jose on hyvä ensimmäinen pysähdyspaikka, jotta matkustus ei veny liian pitkäksi. Eli San Jose oli meille vain puhtaasti välipysäkki matkalla Karibian rannikolta takaisin Atlantin rannalle. Teemamme muutenkin taisi olla, että menemme siksakia Atlantilta Karibian merelle! Tästä hyvänä esimerkkinä kuvankaappaus koko reitistämme:

Mutta San Jose ei siis säväyttänyt, sillä siellä ei oikein ollut turisteille mitään nähtävää, se ei ollut kovin kaunis kaupunki ja jotenkin koko kaupunki huusi sitä, että tähän paikkaan ei ole panostettu, koska turistit eivät tänne oikeastaan tule. Kuitenkin jälleen kerran meidän hostellimme, Selina San Jose, oli viihtyisä ja kaunis keidas keskellä kaupunkia, vaikkakaan en sitä ole muistanut kuvata. 

Meille San Josen antia olikin mahtavat ihmiset ympäri maailmaa, joihin tutustuimme hostellimme tervetuliaisdrinkeille ja joidenka kanssa tulikin vietettyä koko kaksi päivää kaupungissa! Eli välillä näinkin, että kohde ei säväytä (joka oli kyllä tiedossa), vaan ihmiset siinä kohteessa säväyttävät! :)

Alla kuitenkin muutama kuva San Josesta ja siitä, mitä siellä teimme uusien tuttavuuksien kanssa:

Pitäähän sitä edes yksi kuva olla näistä siirtymistämme, sillä kuten yllä olevasta kartasta näkee, niin minibussien kyydissä tuli vietettyä tunti jos toinenkin tämän kuukauden aikana!

Oikeastaan ainoat "turistikohteet" kaupungissa olivat nämä kauppahallit, joista sai kaikkea mahdollista, aina koirista käsityöhön ja paikallisista herkuista elektroniikkaan asti!

Yksi fiilistelykuva San Josen kävelykaduista!

Löysimme me muutaman viihtyisän ruokapaikan/kahvilankin ja tässä yksi niistä! Pieni, viihtyisä sisäpiha keskellä ränsistyneitä kortteleita! :)

Tässä toinen löytömme, joka oli pieni keidas täynnä ruokakojuja, joista sai valita mieleisensä lounaan! Täällä meillä vierähtikin monta tuntia sadetta pidellessä, paikallisia juomia maistellessa ja vain elämästä nauttiessa! :)

Kyllä me näemmä muutama ihan nättikin spotti San Josesta löydettiin, tosin kaikki nämä olivat hieman ytimen ulkopuolella, eli jos San Joseen halajaa, niin suosittelen eksymään hieman kävelykatujen ulkopuolelle! Toinen suositus on pitkät vaatteet, sillä San Jose sijaitsee hieman korkeammalla ja täten näin toukokuun puolivälissäkin lämpötila tipahti lähemmäs 20 astetta. Lisäksi, jos olen ymmärtänyt oikein, samasta syystä kaupunki on melko sateinen tai vähintäänkin pilvinen paikka!

Parin päivän jälkeen jatkoimme jälleen matkaa Selina hostellien omilla kyydeillä (jotka tosin hämäävästi kilpailutimme netissä ja saimme sitä kautta halvemmalla jonkin matkatoimiston kautta) ja pääsimme kätevästi parissa tunnissa seuraavaan kohteeseemme, eli Jacoon!

Matkan varrella pysähdyimme jollekin sillalle, joka menee ilmeisesti krokotiilien lempparireitin ylitse ja bongasimme myös itse yhden krokon paistattelemassa päivää. Alla kuva kyseisestä veijarista:

Jaco Beachillä majoituimme jälleen Selinassa, joka olikin kohteen hienoin resortti ravintoloineen sekä isoine patioineen ja uima-altaineen. Sanoisinkin, että tämä oli reissumme hienoin Selina ja neljä yötä niissä puitteissa ei haitannut sitten yhtään! :)

Tässä surffikohteessa pääsimme toteamaan Costa Rican turismin tason, sillä fiilis oli sama kuin olisi kävellyt Kyproksella, Balilla tai missä tahansa Kreikan rantakohteessa, pääsimme vihdoin surffaamaan sekä reissun ekalle ratsastusvaellukselle. Paljon ehti siis tapahtua ja taidankin antaa kuvien jälleen puhua puolestaan:

Pari kuvaa Selina Jacon puitteista

Fiilistelyä Jacon pääkadulta, josta näkyy, että näkymä voisi olla mistä tahansa länsimaalaisten suosimasta rantakohteesta!

Jacon ranta sen sijaan oli todella pitkä ja paratiisimainen!

Jälleen hostellin fasiliteettien ihastelua!

Selina hostelleiden erikoisuus tosiaan on tervetuliaisdrinkit, jotka kuuluvat aina vierailun kylkeen ja joka Costa Ricassa ja Nicaraguassa oli sosiaalinen, tutustumistapahtuma, mutta Panamassa jotain, jonka vain hait noin klo 17 hostellin baarin puolelta.

Pidimmekin totta kai enemmän tästä Costa Rican ja Nicaraguan tavasta, jossa jokainen hostelli tarjosi juuri sen alueen erikoisuuden ja todella istutti kaikki uudet vieraat pöydän ääreen tutustumaan toisiinsa. Jacossa saimmekin kookoksen sisälle kookosmaitoa sekä paikallista vodkaa, sillä rantakohteena kookokset kuvaavat aluetta parhaiten! :) San Josessa kyseinen tervetuliaisdrinkki sen sijaan oli kahvilikööriä, sillä pääkaupunkina kahvia kuluu siellä eniten!

Emme vieläkään tiedä miksi tämä todella kiva perinne oli katkennut Panamassa, varsinkin kun koko Selina hostelli-ketju on lähtöisin nimenomaan latinalaisamerikkalaisen pariskunnan käsistä ja Panaman pienestä kalastajakylästä Pedasista. Onneksi Costa Ricassa (jonne Selina ymmärtääkseni laajeni seuraavaksi) tätä perinnettä todella vaalittiin! :)

Lisää Jacon rannan sekä hostellin fiilistelyä!

Kuten jo mainitsin toinen aktiviteettimme Jacossa oli ratsastusretki, jonka varasimme yhdestä aktiviteettejä myyvistä kojuista Jacon pääkadulta, sillä hostellimme ei kyseistä aktiviteettiä tarjonnut. Retkemme kesti noin 2 tuntia ja matkasimme hevostilalta sademetsän kautta rannalle auringonlaskun saattelemina. Tämä lysti kustansi meille 60 dollari per nassu ja tästä saakin hyvin kuvaa maan hintatasosta. Hintavaa siis oli!

Alla muutama kuva tästä aktiviteetistä:

Tämän jälkeen jäimme vielä rannalle ihastelemaan reissumme ylivoimaisesti upeinta auringonlaskua! Alla moonta kuvaa ja joka kulmasta tästä luonnon omasta taideteoksesta:

Viimeisenä Jaco-päivänä menimme vielä surffaamaan ja tämän lystin pääsimme varaamaan suoraan Selinan respasta. Tästä parin tunnin kauhusta ei ole kuvia, sillä keskityimme vain pysymään hengissä! Ei vaan, ei meillä ollut hätää, mutta noin 4 metrin aallot eivät olleet ehkä paras vaihtoehto kun meillä kummallakin oli takana vain muutama surffitunti jo muutaman vuoden takaa... Itse vielä hieman pelkään isompia aaltoja, joten lähinnä keskityin kaksi tuntia siihen, että en alkaisi itkemään kun jokainen aalto vei jalat alta! Mutta ainakin voin sanoa surffanneeni Costa Ricassa! :D

Sen sijaan Costa Rican viimeinen kohde olikin sitten hyvin erilainen ja matkasimmekin jälleen netin kautta kilpailutetuilla, kuitenkin hämäävästi hostellin "omilla" kyydeillä kohti sademetsää ja Monteverdeä seuraavaksi neljäksi yöksi. Tämä kohde taisi olla meidän kummankin lemppari ja seuraavaksi kerron miksi!

Ensinnäkin nousimme jälleen korkealle vuoristoon ja keskelle sademetsää, joten lämpötila tipahti lähemmäs 20 astetta, joka tuntui niin helpottavalta kuumankostean Jacon jälkeen. Toisekseen täällä pääsimme kokemaan vaijeriliun läpi pilvimetsän, vaelluksen vesiputoukselta vesiputoukselle sekä kanjoni/Tarzan keinun, joka on Uudessa-Seelannissa kehitetty extreme-laji. Siinä tiputaan ensin vapaapudotus benjihypyn tapaan, mutta siinä missä benji jää vain pomppimaan paikoillaan, keinu nimensä mukaisesti jää keinumaan edestakaisin ja jotta tämä menisi vielä sekavammaksi, niin tässä linkki videoon, josta näette mitä tarkoitan: https://www.queenstownnz.co.nz/listing/shotover-canyon-swing/1576/ 

Itse halusin tämä tehdä jo aikoinaan Uudessa-Seelannissa, mutta siellä se maksoi aivan maltaita, kun taas Costa Rican Monteverdessä tämä keinu oli osa meidän vaijeriliukuamme, joka maksoi kaikkineen 60 dollaria, kun varasimme sen suoraan Selina hostellistamme. Eli hyvä, että odotin! :)

Kuitenkin annetaan kuvien puhua jälleen puolestaan, sillä näin saan vielä paremmin kerrottua teille kaiken oleellisen Monteverdestä ja sen pilvimetsistä:

Selina hostellit järjestivät melkein päivittäin jotain pientä kivaa tekemistä vierailleen ja meidän ensimmäisen illan aktiviteetti Selina Monteverdessä oli vaahtokarkkien paisto hostellin takassa. Tämä olikin jotain, mitä en olisi uskonut pääseväni tekemään trooppisessa Latinalaisessa Amerikassa, mutta tämänkin kuvan aikaan ulkona taisi olla noin 16 astetta, joten takan lämpö tuli tarpeeseen!

Hostellimme ravintolan alue

Ainut kuva, mikä minulla on vaijeriliuku-päivältämme on tämä. Eli kävin vessassa ennen kierroksen alkua ja tällainen (onneksi kuollut) kaveri löytyi vessan nurkasta... Emme loppujen lopuksi hirveästi törmänneet pelottaviin otuksiin luonnossa ja hyvä näin, koska jos tämä yksilö olisi ollut elossa, olisin juossut vessasta housut nilkoissa hyvin äkkiä!

Mutta vaijeriliusta sekä keinusta minulla ei tosiaan ole mitään kuvia, pelkkiä videoita, mutta tämä aktiviteetti oli juuri sellainen kuin jokainen sen kuvittelee olevan! Kaikin puolin upea kokemus! Ainoa miinus oli se, että tämä kierros, johon sisältyi noin 10 vaijeriliukua, oli fyysisesti todella rankka! Vaijerien välillä piti vaeltaa aina noin 800-900 metriä suoraa pystymäkeä seuraavalle vaijerille. Eli jos kunto ei ole suorastaan teräksinen, niin suosittelen selvittämään tämän asian etukäteen, sillä osa hostellimme asukkaista, jotka olivat varanneet omat kierroksensa netistä, eikä hostellilta, kävivät Monteverdessä hieman eri yrityksen vaijeriliussa, eikä heillä ollut samanlaista ongelmaa.

Heillä liut lähtivätkin aina samalta korokkeelta kuin edellisetkin, eli niiden välissä ei tarvinnut kivuta aina vain ylemmäksi ja ylemmäksi! Eli jokaisen yrityksen reitti ei ole siis yhtä haastava, kuin se minkä me valitsimme, joten tämä kannattaakin selvittää etukäteen, jotta säästyy todella rankalta treeniltä liukujen välissä! Totta kai meidän vaijeriratamme meni hieman korkeammalla kuin kilpailevien yritysten "helpommat" radat, mutta siitä sai kyllä maksaa hiellä ja verenmaulla suussa!

Kaiken kaikkiaan kuitenkin tämä aktiviteetti yhdistettynä keinuun, oli minulle reissuni mieleenpainuvin asia ja jotain, josta olin haaveillut jo vuosia! Suosittelen siis lämpimästi, jos vain mitenkään uskaltaa! :)

Yhtenä Monteverde-päivänä päätimme mennä tutustumaan itse Monteverden kylään, jossa ei juurikaan ollut tekemistä tai näkemistä. Kylä olikin pieni ja lähinnä tarkoitettu paikallisille, jotka työkseen pyrittivät alueen sademetsiin liittyvää turismia. Löysimme sieltä kuitenkin muutaman suloisen kahvilan sekä putiikin, joissa pyöriä ja joista käsin ihailla sitä, kuinka pilvi toisensa jälkeen kietoi kylän syleilyynsä, kuten tästäkin kuvasta hyvin näkee! :)

Hostellissamme oli muutama tällainen poreamme, joissa taisimme lillua joka ilta ihaillen samaa ilmiötä kuin kylässäkin, eli pilvien sisällä hengailua! Juuri tästä pilvien syleilystä myös alueen metsät, pilvimetsät, ovat saaneet nimensä! :)

Sitten päästäänkin Costa Rican viimeiseen aktiviteettin, joka oli vesiputousvaellus El Tigren sademetsissä. Tämä olikin jälleen hostellimme kautta varattu kierros ja siihen kuului 5 kilometrin vaellus vesiputoukselta toiselle, 3 kilometrin hevosvaellus ja lounas aivan upeissa maisemissa! Tämä kaikki hupi maksoi noin 60 dollaria ja sijaitsi vain lyhyen ajomatkan päässä Monteverdestä.

Alla vaellus kuvina:

Upeat maisemat aina Nicaraguaan asti lähtöpaikassamme, jonne palasimme myös lounaalle kierroksen jälkeen! Alla toinen moinen!

Kierrokseen kuului noin kymmenen vesiputousta, joihin vaellettiin läpi mutaisten kinttupolkujen sekä riippusiltojen. Tässä sekä alla omat lempparit! :)

Ei mitään käsitystä, mikä kasvi kyseessä, mutta tämä oli niin erikoisen kaunis, että pakkohan se oli ikuistaa kameran rullalle! :)

Urhoolliset ratsumme!

Lounas maisemamme!!

Myös ruoka oli todella hyvää costa ricalaista perinne ruokaa! :)

Kaiken kaikkiaan Costa Rica ei aivan kuitenkaan yltänyt Panaman tasolle, josta tulikin meidän ylivoimainen lempparimaamme näistä kolmesta Väli-Amerikan valtiosta. Costa Rica olikin selvästi kalliimpi (täysin Suomen hinnoissa), todella turisteille tehty ja täten jotenkin epäaito maa. Tietenkin aidompaa elämää olisi voinut löytää, esim. San Jose, mutta faktaa vain on se, että niissä paikoissa ei sitten ole yhtään mitään tekemistä tai palveluja turisteille. :/ Täten Costa Rica ei ollut lemppari, vaan naapurimaa Panama voitti, sillä siellä oli turisteille tekemistä ja palveluita, mutta silti myös sitä aitoa panamalaista elämää ja fiilistä! :) Hintataso tosin myös Panamassa oli koronan jäljiltä melkein Costa Rican hinnoissa, mutta kyllä 10 päivää Panamassa vielä jätti matkabudjettiimme pienemmän lovin kuin todella kallis, amerikkalaisten turistien suosima Costa Rica!

Mutta siinä kuitenkin kaikki Costa Ricasta ja seuraavaksi pääsemme sitten reissumme viimeiseen maahan, eli Nicaraguaan. Tämä maa erosikin selvästi kahdesta edeltäjästä ja siellä hintataso sekä elintaso oli selvästi matalampaa ja meininki jopa liian autenttista meidän makuumme...

Tästä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa! :)

-A