Nepal - Kathmandu ja Annapurna


Moikka!

Lähdin vähän maaliskuun puolivälin jälkeen kolmeksi viikoksi Aasiaan sooloreppureissulle ja ensimmäinen kohteeni oli Himalajan vuoristosta parhaiten tunnettu Nepal, jossa pääsin ihmettelemään maan pääkaupunkia Kathmandua, kauniin vehreää Pokharaa sekä sitä jylhää Himalajan vuoristoa.

Aloitinkin reissuni 20.3. kahden välilaskun taktiikalla ja pääsin Kathmanduun asti 21.3. heti aamupäivästä. Teinkin lennon suhteen todellisen löydyn, sillä se maksoi minulle vain noin 270 €, siihen kuului ruumalaukku ja kaikki vaihdot, myös Intian päässä, oli valmiiksi chekattu, eikä aikaakaan mennyt mitenkään liian montaa tuntia. Kaikin puolin siis täydellinen paketti, sillä kaikissa muissa sinne päin maailmaa menevissä lennoissa oli vaihto Intiassa ynnä muussa viisumia vaativassa maassa täysin omalla vastuulla. Tämä tarkoittaisikin sitä, että joutuisin hankkimaan maan viisumin, jotta pääsisin kentältä ulos tekemään uuden check innin ja laittamaan laukkuni uuden koneen kuormaan. Ei siis kovin mukava vaihtoehto, joten onneksi tämä kyseinen lento hyppäsi silmilleni vielä viime hetkellä! :)

Mutta Kathmanduun päästyäni vietin kaupungissa pari päivää ja 23.3. lensin Pokharaan, josta pääsin seuraavana päivänä aloittamaan jännittävän trekkaamiseni Annapurnan perusleirille. Retkenäni toimi Himalayan Windows nimisen matkatoimiston retki, joka löytyy kokonaisuudessaan ja kuvailuineen tästä linkistä: https://himalayanwindows.com/trip/annapurna-base-camp-shortest-trek/

Koska linkin takaa löytyykin erittäin hyvä kuvaus reissusta, jonka tein Annapurnalle 23.-29.3. välisenä aikana, niin mennään me pidemmittä puheitta suoraan kuvien pariin:

Eli vietin alkuun pari päivää Kathmandussa, mutta pysyttelin hyvin pitkälti hostellillani (Wander Thirst Hostel, suuri suositus) ja sen ympäristössä, joka sijaitsi Kathmandun vanhassa kaupungissa Thamelissa, joka on myös kaupungin selkein turistialue. Alkuun minun pitikin ottaa vähän rennommin ja totutella vuoristoilmastoon, joka tuntui jo Kathmandussakin hyvin selkeästi, jotta olisin mahdollisimman hyvin levännyt suurta trekkaustani varten ja siksi tämä rauhallinen alku reissulle! :)

Kuitenkin joitain kuvia ehdin napata Thamelin alueelta fiilistelyä varten:


Thamelin ehkä suurin nähtävyys oli tämä Durbarin aukio, jonne suuntasimme hostellissa tapaamieni ihmisten kanssa ihmettelemään nepalilaista elämänmenoa! :) Sieltä siis yllä oleva kuva sekä seuraavat seitsemän kuvaa, joissa näkyy theravada buddhalaisuutta, vilinää sekä vilskettä!
 







Siinä oli kuvani Kathmandusta ennen Annapurnaa ja tästä alkaa kuvani Pokharasta, joka oli vaellukseni alkupiste ja perusleirin lähin isompi kaupunki, joka näkyikin kaiken aikaa pörräävinä mediheleinä, jotka toivat taukoamatta loukkaantuneita 20 minuutissa Annapurnan perusleiriltä.

Itse Pokhara olikin ihanan vihreä ja rauhallinen kaupunki hyvin värittömän ja kiireisen Kathmandun jälkeen ja tykkäsin todella tästä kaupungista järven rannalla! :)



Jälleen buddhalaisuus näkyi kaikkialla tässäkin kaupungissa! :)




Kuten näkyy kaupungissa oli myös huomattavasti enemmän turisteille kaikkea kuin esimerkiksi Kathmandussa ja tämä sopii itselle oikein hyvin, sillä silloin minullekin löytyy esim. ravintoloita ja kauppoja huomattavasti helpommin, nirso kun olen! :)


Tämä pieni kylä tuli vastaan kun ajelimme kohti vaelluksemme alkupaikkaa pari tuntia 24.3. sunnuntaina. Nimestä ei siis ole tietoa, mutta Kathmanduun kaltainen värittömyys oli suorastaan aavemaista täällä!

Tämä sen sijaan oli spotti, jossa näytimme vaelluslupamme ja kylän nimi ymmärtääkseni oli Birethanti! 

Sitten pääsimme vaelluksen alkulähteelle eli Siwaiin ja ensimmäisenä päivänä vaelsimme noin 5 tuntia Chhomrongiin (2140 m). Matka oli ensimmäiset 3 tuntia mukavan tasaista ja suht. helppoa, mutta viimeiset kaksi tuntia nousimme pystysuoria portaita ja siinä vaiheessa tajusin, mihin olin oikein itseni taas pistänyt...


Olin tosiaan matkassa yksin oppaani ja perässä tulevan apupojan kanssa, joka kantoi isompaa reppuani koko vaelluksen ajan.

Tämä taisi olla alueen pisin riippusilta ja usko meinasi kesken kaiken kyllä tässäkin loppua! :D Lisävaikeutta antoi muulin kakka, jota silta oli täynnä ja jonka yli joutui käytännössä joka askeleella taituroimaan...


25.3. aamuna heräsin tällaiseen näkymään yli kahden kilometrin korkeudesta ja ensimmäinen yö Himalajan teahouseissa ei ollut hullumpi. Minulla oli vielä oma vessa ja lämpötila pysytteli yli viidessä asteessa, joten yöllä ei tullut kylmä paksun untuvapeiton alla. Tajusinkin majoitukseeni päästyäni, että teahousejen varustuksiin ei kuulunut lämmin vesi tai lämmitys, mutta wifi kyllä löytyi ja upeat maisemat!

Seuraava vaelluspäivä piti sisällään suorastaan taianomaisia metsiä ja paljon hyvin epämääräisiä portaita, mutta maisemat pysyivät jälleen kohdillaan!



Pysähdyimme joka päivä noin puolivälissä johonkin kylään lounaalle, joka kuului reissuni hintaan! :)

Jokainen kylä oli myös kuorrutettu yllä näkyvillä viireillä, jotka liittyvät nimenomaan theravada buddhalaisuuteen (vrt. Kaakkois-Aasiassa lähinnä mahajana buddhalaisuutta) ja nämä viirit olivatkin täynnä rukouksia, jotka heiluivat tuulessa ja lähtivät tuulen mukana kohti universumia! :)




Näitä pieniä temppeleitä oli sijoiteltu pitkin poikin paikkoihin, jossa saattoi nähdä luonnon voiman, niin kuin tässäkin! :) Alla lisää kuvia temppelistä ja sen edessä olevasta vesiputousseinämästä.




Toisena vaelluspäivänä olimme päässeet 7 tunnin vaelluksen jälkeen aina Himalayaan (2920 m) asti ja aamu valkeni jo hieman pakkasen puolella, mutta olin vielä selvinnyt yön melko hyvin oman makuupussini, piponi sekä siellä olleen untuvapeiton voimin, tosin omaa vessaa ei enää ollut! Onneksi jälleen aamupalan maisemat olivat upeat ja olin suht. koht. valmis näkemään itse Annapurnan perusleirin, jonne suuntamme oli siis 26.3. tiistaina!

Tosin tässä vaiheessa alkoi jo painamaan se, että ei ollut päässyt minnekään oikeasti lämpimään tilaan sitten sunnuntain ja Pokharan hotellin aulan...




Tässä näkyy hyvin miltä ne teahouset oikein näyttivät! Tosin me emme tässä yöpyneet, pysähdyimme vain hengittämään hetkeksi.

Kolmannen vaelluspäivän kunniaksi maisematkin alkoivat näyttää siltä, miltä Himalajan vuoristossa maisemien kuvittelee näyttävän! :)


Tämän päivän agenda oli tosiaan Annapurnan perusleiri, mutta yövyimme Machhapuchchhren leirissä (3700 m), jonne vaelsimme noin 4 tuntia, jonka jälkeen söimme siellä, jätimme kamat sinne ja teimme oman lyhyen, noin neljän tunnin (1,5 h suuntaansa ja puolituntia itse leirissä valokuvaten ja teetä hörppien) vaelluksen Annapurnan perusleirille. Yllä olevassa kuvassa näkyykin ylhäältä kuvattuna ns. MBC eli Machhapuchchhre Base Camp, eli kuvassa olemme jo matkalla ABC:lle eli Annapurna Base Campille.



Annapurnan perusleiri (4130 m) oli upea, mutta sanoisin, että maisemat olivat melkein upeammat MBC:stä, sillä ABC:ssä pilvet olivat melkein kaiken aikaa tiellä. Mutta kaiken kaikkiaan fiilis huipulla oli aikas makee! :)

Tästä sitten palasimme MBC:lle ja oppaani oli erittäin vaikuttunut, miten talsin läpi lumen, loskan ja jään alas ilman nastoja! Totesin vain, että suomalaisena olen tottunut kävelemään puolet vuodesta paljon pahemmissakin olosuhteissa! :D

Neljäs aamu valkeni upeista maisemista, mutta yöni MBC:llä oli suorastaan painajaismainen, sillä minut olikin laitettu samaan huoneeseen jonkun singaporelaisen naisen kanssa, joka ei voinut sietää ajatusta yhteisestä huoneesta ja näytti sen minulle hyvin selvästi. Lisäksi meillä ei jälleen kerran ollut omaa vessaa, lämmintä vettä tai minkäänlaista lämmitystä ja lämpötila oli jo vahvasti miinuksen puolella. Minulla ei olekaan varmaan ikinä ollut niin kylmä, kun aamupalalle mennessäni... Eikä niin likainen olo, sillä kylmyyden ja kylmän veden takia peseytymiseni tapahtui lähinnä kosteusliinoilla ja voin sanoa, että kahdeksan tunnin vaellus pystysuoraa ylämäkeä pitkin jopa miinusasteilla nostattaa kyllä mukavasti hien pintaan...
 
Kylmyydestä ja peseytymättömyydestä huolimatta neljäs aamu kuitenkin valkeni ja edessä olikin loppujen lopuksi ehkä se rankin päivä, sillä tulimme yhdeksän tuntia suoraa alamäkeä, portaita ja portaiden kaltaisia alas ja voin sanoa, että se tuntui... 

Maisemat muuttuivatkin aina tällaisiksi...


Ja tämän riippusillan jälkeen pääsimme vielä viimeiseen koitokseen kun seitsemän tunnin jälkeen kiipesimme portaita vielä tunnin ensimmäisen yöni majapaikkaan Chhomrongiin ja sieltä tunnin portataita alas viimeiseen majapaikkaani Jhinu Dandaan (1780 m).

Täällä onneksi sain jälleen oman vessan, mutta lämmin vesi loisti jälleen poissaolollaan ja polveni turposivat kaksin kertaiseksi kaiken portaita alaspäin tulemisen seuraukseni... Jos jotain sanon tästä vaelluksesta, niin sen, että ylös meno oli hirveintä cardiota, mitä olen ikinä tehnyt ja alas tulo hirvein jalkatreeni, mitä olen ikinä tehnyt...

Viidentenä päivänä kävimmekin enää Jhinu Dandassa sijaitsevassa kuumassa lähteessä lillumassa, mikä oli erittäin kiva aktiviteetti kaiken suihkuttomuuden jälkeen ja rentoutti myös mukavasti aivan jumissa olevia jalkojani...

Tässä ja alla kuumat lähteet vielä ylhäältä päin!

Tästä palasimme hakemaan kamamme teahousesta, laskeuduimme 30 minuuttia lähimmälle tielle, josta auto nappasi meidät kyytiin ja ajoi aina Pokharaan asti! :) Siellä vietinkin sitten 28.3. päivän nukkuen, suihkutellen ja hieronnassa käyden, eli palautuen parhaani mukaan vaelluksesta, joka oli rankinta, mitä olen ikinä tehnyt!

29.3. Lensin takaisin Kathmanduun samaiseen hostelliin kuin aikaisemmin ja lähdin katsastamaan Kathmandun yllä sijaitsevan apinatemppelin eli Swoyambhu stupan, joka oli upea, värikäs, rauhallinen pyhäkkö keskellä kiireistä miljoonakaupunkia! Olisin voinut rauhoittua tällä temppelialueella vaikka koko päivän, eli suuuuri suositus! :)

Alla seuraavat 17 kuvaa siis tältä temppelialueelta! 

Paikka oli täynnä apinoita ja siitä kansankielinen nimitys apina temppeli!

Alue oli iso ja piti sisällään myös turistiputiikkeja!


Maisemat ylhäältä temppelialueelta itse Kathmandun kaupunkiin!


Temppelissä näkyy buddhalaisten versio pahan kaikkinäkevästä silmästä!












Kun kävelin temppelialueelta muutaman kilometrin hostellille bongasin Kathmandun läpivirtaavan joen, sillä jokaisessa hindulaisessa kaupungissa pitää olla joki, jossa rituaalisesti peseytyä ja hoitaa muita rituaaleja!

Nepal olikin mielenkiintoinen maa, sillä puolet väestöstä on buddhalaisia ja noin puolet hindulaisia, mutta buddhalaisuus oli silti selvästi näkyvämpi ja koska theravada buddhalaisuudessa on jumalia, vieläpä hyvin hindumaisia jumalia, on uskonnot maassa ilmeisesti hyvin sekoittuneita. Kuitenkin yksi Kathmandun tunnetuimmista nähtävyyksistä onkin iso hindutemppelialue, mutta se jäi ikävä kyllä minulta tällä kertaa välistä ja keskityin vain tähän theravada buddhalaisuuteen! :) Hindulaisuudesta sain jo aimoannoksen Intiassa marraskuussa 2022.

Tästä lähdin sitten lauantaina 30.3. reppureissuni toiseen kohteeseen, mutta siitä lisää omassa postauksessaan! Tulin kuitenkin vielä 5 tunnin välilaskulle Kathmanduun 1.4. ja ehdin nähdä kaupungin toisen temppelialueen eli Buddha Stupan, joka tuntui jälleen ihanan rauhalliselta keitaalta keskellä kaupungin pölyä ja melua!

Alla siis kuvani Buddha Stupalta:

Tässä näkyy todella hyvin valkoisen stupan tuoma kontrasti muuhun kaupunkiin!!






Stupan ympärillä sijaitsi monta vanhaa munkkiluostaria ja yhden niistä parvekkeelta näki upeasti koko alueen! :)



Ehdin myös istahtaa yhdelle stupaa ympäröivistä kattokahviloista ihan vain imemään tämän ihmeellisen rakennuksen fiilistä! :)


Siinä olikin 10 päivääni Nepalissa kaikessa monipuolisuudessaan ja seuraavaksi kerron, mihin lähdin 30.-1.4. välisenä aikana samaisen matkatoimiston kautta! 

- A

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi vuosi 2024 Gran Canarialla

Bhutan - buddhalaisuutta ja serpentejä