Guatemalassa järvimaisemia, viidakkoa ja Mayojen raunioita osa 1

 

Moikka!

Alkuvuosi ja kesä meni niin hirveää vauhtia, että meidän marraskuinen reppureissumme jäi kokonaan dokumentoimatta tänne blogin puolelle, eli palataan vielä hetkeksi marraskuiseen Guatemalaan.

Tosiaan reissumme ensimmäinen maa oli Guatemala ja siellä ensimmäinen kohde oli Lake Atitlan, eli iso järvi, jota ympäröi tulivuoret ja monta suloista kylää, joissa mayat ovat edelleen enemmistö asukkaista. Täten pääsimmekin heti sukeltamaan alueen alkuperäiskansojen kulttuuriin ja se oli ehdottomasti tämän kohteemme selkeä teema! :)

Järvellä meidän majoituskyläksemme valikoitui Panajachel ja sieltä Socialtel Atitlan niminen hostelli, jossa meillä tosin oli ihan oma yksityinen huone. Majoituksen valitsin ihan sen mukaan, että kyseinen hostelli kuuluu edelliseltä Väli-Amerikan reppureissulta tuttuun Selina-ketjuun ja täten tiesin, että se on varmasti yksi alueen cooleimmista majoituksista, enkä ollut todellakaan väärässä (alla kuva hostellin allasalueesta)! :)

Eli meidän tukikohtana toimi siis Panajachel, joka toimii myös alueen hallintokeskuksena ja hyvin suosittuna tukikohtana, josta käsin monet turistit tekevät venematkoja järven muihin kyliin ja näin myös me toimimme! 

Alla muutama kuva Panajachelista ja mennään sitten veneretkeemme, jonka aikana näimme kolme muutakin järven kylää! :)

"Lake Atitlán on Guatemalan lounaisosassa, Sololán departementissa sijaitseva maailmankuulu kraatterijärvi, jota ympäröi kolme majesteettista tulivuorta: Volcán San Pedro, Volcán Tolimán ja Volcán Atitlán. Järvi syntyi noin 84 000 vuotta sitten valtavan tulivuorenpurkauksen seurauksena syntyneeseen kalderaan. Se on Keski-Amerikan syvin järvi, saavuttaen jopa 340 metrin syvyyden.

Järven uniikit kylät:

Järven rannoilla sijaitsee 11–12 maya-kylää, joista jokaisella on täysin oma luonteensa, tunnelmansa ja jopa oma maya-kielensä (kuten kaqchikel ja tz'utujil). Liikkuminen kylien välillä tapahtuu helpoiten pienillä julkisilla veneillä (lanchas).

- Panajachel ("Pana"): Matkailijoiden pääportti, jonne bussit ja jaetut minibussit (shuttlet) saapuvat. Vilkas ja kehittynyt kylä täynnä ravintoloita, matkamuistokojuja (Calle Santander) ja pankkiautomaatteja.

- San Pedro La Laguna: Reppureissaajien ja juhlijoiden keskus. Edullisia hostelleja, vilkas yöelämä, paljon ravintoloita sekä suosittuja espanjan kielen kouluja.

- San Marcos La Laguna: Henkinen ja boheemi "hippikylä". Tunnettu joogastudioistaan, meditaatiokeskuksistaan, kasvisravintoloistaan ja vaihtoehtoisista hoidoistaan.

- San Juan La Laguna: Taiteilijoiden ja käsityöläisten rauhallinen kylä. Kuuluu upeista seinämaalauksistaan, perinteisistä tekstiilikooperatiiveista (luonnonväreillä värjäys) sekä kahviviljelmistään.

- Santa Cruz La Laguna & Jaibalito: Pieniä, jyrkkien rinteiden syleilyssä olevia kyliä, joihin ei johda kunnon teitä. Erinomaisia paikkoja täydelliseen rentoutumiseen ja upeiden tulivuorimaisemien ihailuun."

Lisää majotuksemme allasaluetta!

Ja hostellin rantabaarin näkymiä!!

Sekä aamupalaspotti hostellin altaalla :)

Mutta sitten siihen veneretkeemme ja kolmeen muuhun kylään! :) Tokana aamuna suuntasimme siis järven rannalle ja hyppäsimme pienen veneen kyytiin, jonka nokka suunnattiin kohti vastarannalla sijaitsevaa San Juan La Lagunaa.

Ja kuten näkyy, tämä oli hyvin värikäs ja selvästi enemmän turisteille rakennettu kylä, joka vilisi kansallisasuihin pukeutuneita paikallisia, jotka kaupittelivat paikallista suklaata, yrttejä, käsitöitä, kahvia, hunajaa ja vaikka mitä muuta. Saimmekin esittelyn näistä kaikista yllämainituista ja ne olivat myös tämän kylän aktiviteettimme! :)

Kun päämme oli puhuttu pyörryksiin erinäisillä myyntipuheilla, suuntasimme jälleen veneen kyydissä kohti seuraavaa kylää, eli San Pedro La Lagunaan. Tämä olikin heti astetta paikallisempi ja täällä ideana oli käydä ihailemassa kylän kirkkoa sekä tutustua paremmin alueen historiaan eri muistomerkkien avulla.

Päivän päätteeksi suuntasimme vielä viimeiseen kohteeseemme, eli Santiago Atitlaniin, joka oli ylivoimaisesti paikallisin alueen kylistä, eikä turismi ollut juurikaan jättänyt jälkeään kylään, niin hyvässä kuin pahassa. Kylä olikin selvästi likaisin ja vähiten kiillotettu, joten omaan makuun olevia esteettisiä kuvia en juurikaan Santiago Atitlanista saanut. Tutustuimme kuitenkin jälleen alueen historiaan ja pyörimme kylän kaduilla ennen viimeistä venematkaa kohti kotia! :)

Sitten auringonlaskua hostellin rantabaarissa ennen seuraavaa Guatemalan kohdetta, jossa siirryimme järven rannalta viidakon siimekseen! :)

Eli sitten Guatemalan seuraavaan kohteeseen Semuc Champeysiin ja Laquiniin! :)

- A